Sivustolla esiteltävien taiteilijoiden tuotantoa on esitelty ITE-taiteen näyttelyissä Suomessa ja ulkomailla vuodesta 2001 alkaen.

Vanhanen, Juha

(1957), Alavus

Juha Vanhanen on nykykansantaiteen käsitetaiteilija, jonka töillä on kristillinen sanoma. Vanhanen aloitti romuveistosten tekemisen jäätyään työkyvyttömyyseläkkeelle, kun henkilöauto putosi korjauspukeilta hänen päälleen ja aiheutti pysyvän selkävamman. Taiteellisen tuotantonsa alkuaikoina Vanhanen koosti maatalouskoneiden ja ajoneuvojen osista kukkatelineitä pihan koristukseksi, vailla sen kummempaa sanomaa tai tarkoitusta. Käänteentekeväksi tuli  vanhoista peltoauroista pystytetty kurkiaura: Ja menin tielle kattomaan sinne meille, se on se Jyväskylän valtatie, siellä on linja-autopysäkki meidän tontin kohdalla. Sieltä kun mä katoin sitä, niin yhtäkkiä mä tunsin… Semmonen ku mää on uskossa, niin tunnen semmosenki ku Pyhä henki, niin se rupes sanomaan, että: Katopa Juha, kaikki nuo aurat, jokka sää oot laittanut, ny ne lentää kaikki saman arvosena. Enää ei tiedä, mikä oli puhki, mikä oli linkku, mikä oli kaatopaikalta, mikä oli hyvä. Ne on kaikki saman arvosia. Niin mä ajattelin, että no kiitos Jumalalle, siinä se on se mun evankeli nyt sitte! Että ku mulla on näitä kierrätysromua, niin nythän mulla on hengellistäkin romua. Nyt on tuota, voidaan puhua, että tähän tuli – Se on kierrätys, taide ja evankelisointi yhdessä.

Pian kutsumuksensa selvittyä Vanhanen alkoi miettiä miten voisi taiteen avulla kertoa Jumalasta, armosta ja viimeisestä tuomiosta eli ”elonleikkuusta”. Ystävänsä rohkaisemana hän päätyi suunnittelemaan teosta leikkuupuimurista. Teoksen aihioksi löytyi Alavuden ensimmäinen leikkuupuimuri, kuusisylinterinen Massey Harris. Kone oli huonossa kunnossa ja ilman pyöriä, mutta Vanhanen kuljetti sen kotiinsa ja ryhtyi korjaus- ja puhdistustyöhön. Lopulta valkoiseksi maalatun puimurin alustaksi tehtiin kolme metriä korkea mäki, jotta se näyttäisi laskeutuvan taivaasta. Kun Vanhanen sitten alkoi puimurinsa avulla kertoa ihmisille elonleikkuusta, he tuntuivat kaikki hyväksyvän ja ymmärtävän hänen elonleikkuupuimuriinsa liittyvän ”jyvät akanoista” -vertauksen. Vanhanen hätääntyi huomatessaan, että ihmiset hyväksyivät sanoman, vaikka eivät tunteneet Jeesuksen armoa. Niinpä hän päätti vääntää rautalangasta mallin, jotta jokainen ymmärtäisi mihin armo perustuu. Jeesus-hahmon hän sijoitti puimurin päälle niin, että elonleikkuussa kultajyvät nousevat Vapahtajan kautta taivaaseen.

Toisessa pääteoksessaan Vanhanen otti mielestään vielä suuremman haasteen. Hän päätti kertoa taiteellaan miten ihminen tulee uskoon ja millainen puolestaan on Maailmantie. Vanhanen päätti, että automiehenä hän esittää tämän vertauksen Mersuilla. Tähän häntä rohkaisi tieto, jonka mukaan Mercedes on vanhaa espanjaa ja tarkoittaa armoa. Vanhanen kokosi eri-ikäisiä Mersuja jonoksi, ajamaan maailmantielle. Ensimmäisenä letkassa oli voimansa tunnossa parikymppinen nuorukainen. Sen takana jonossa ajelee Mersu, joka valittiin aikoinaan Ranskassa vuoden autoksi. Se symboloi Tangokuningasta, Vuoden miestä, missiä tai jotakin, joka on maailmassa saanut kunniaa, mutta nyt jo hävinnyt kilpailun nuoremmilleen. Hän on yrittänyt niin kovasti, että on menettänyt sydämensä. Niinpä autolla ei ole moottoria ollenkaan, konepellin alta löytyy betoninen kaivonkansi ja pari sementtisäkkiä, eli sen sydämen tilakin on kovettunut kateudesta nuoremmilleen, Vanhanen selittää. Seuraava Mersu on Amerikan vientimalli. Ei riittänyt Suomi hänelle, mutta vähän sai maailmalla nenilleen ja pelteihin lommoja, Vanhanen jatkaa. Seuraava vuosikymmenmalli on niin sanottu ”pappimalli”. Harras tyyppi, joka ei ole ikinä tehnyt mitään pahaa. Ei ole heittänyt kenenkään päälle kuraa ja ajattelee, että sillä lailla selviää tämän elämän. Seuraavana löytyykin jonosta taiteilija itse. Auto on vuosimallia -57, kuten omistajansakin. Rekisteritunnuksena on sopivasti VAL-75, joka symbolisoi vuotta, jolloin Vanhanen aloitti valtionrautateillä veturimiehenä ja kuvitteli, että se on hänen elämänsä pääkohta. Viimeisenä jonon hänniltä löytyy Vanhus. Tuosta vanhuksesta kaikki ovat huolissaan, että se pitäisi saada letkasta pois, säiltä suojaan, Vanhanen ihmettelee. Toisin sanoen kukaan ei piittaa nuorukaisista, vain vanhuksesta on hätä. Vanhasen mukaan ihmiset ajattelevat, että evankeliumia voi viedä isoäidille tai isoisälle vanhainkotiin, mutteivät itse siitä piittaa. Kaikkien autojen nimi maailmantiellä on kuitenkin Mercedes, eli armo. Se on koko ajan sama, tyypistä riippumatta, nuoruudesta vanhuuteen. Jos haluaa kääntyä maailmantieltä pois, sen voi tehdä koska vain. Kääntyminen uskoon tapahtuu yksinkertaisesti niin, että heitetään monot toiseen suuntaan ja otetaan armo vastaan, Vanhanen julistaa. Vertauskuvallisesti armon voi löytää pihamaan valkoisesta Mercedeksestä, joka rekisterikilvessä lukee ARM-0. Kun menee takaovesta sisälle ja toisesta takaovesta ulos, niin päätyy armon kautta elonleikkuupaikalle, missä Jeesus odottaa. Kun katsoo elonleikkuupaikalta tulevaisuutta, niin ihanasti näkyy kultajyvien takaa taivas, Vanhanen osoittaa.

 

Teksti ja kuvat: Minna Haveri





© Maaseudun Sivistysliitto