Ullakaisa Kaarlela

Pori (1950)

Lapsesta saakka intohimoisesti maalannut Ullakaisa Kaarlela haki Ateneumiinkin mutta päätyi somistajaksi ja mainosten tekstaajaksi. Myöhemmin lasten huonekaluja valmistava perheyritys ja suurperheen äitiys pitivät kiireisenä.

Kun Kaarlela joutui viettämään vaikeavammaisen Milla-kuopuksensa kanssa pitkiä aikoja sairaaloissa odottamassa, kotoa lähtiessä käteen tarttuivat langat ja kangaspala. Monet työt käsittelevätkin tytärtä. Oma perhe on ollut muutenkin tärkeä aihepiiri, mutta Kaarlela kertoo teoksissaan usein myös erikoisten ihmisten tarinoita, esimerkiksi lapsuudessaan ja myöhemmässä galluphaastattelijan työssä kuulemiaan. Myös Kalevala ja muu runous ovat antaneet aiheita ja inspiraatiota.

Tyypillisiä Kaarlelan kirjonnoissa ovat leimuavat taivaat ja säteilevät auringot. Taivaalla kumottavat myrskyä enteilevät pilvet, pieni ihminen on yksin luonnonnäytelmän armoilla, mutta aurinko säteilee positiivista energiaa, joka kannattelee voimallaan. Kaarlelan kirjontatyöt ovat maalauksellisia, ja juuri kirjonta menetelmänä mahdollistaa sen. Epäfunktionaalisen luonteensa vuoksi se taipuu käsityötekniikoista ehkä parhaiten taiteelliseen ilmaisuun.

Tyttären omaishoitajuus toi elämään uuden sävyn. Kaarlela tutustui muihin omaishoitajiin ja näki heidän ahdistuksensa, surunsa sekä fyysisen ja henkisen voimattomuutensa. Kertomukset nousivat taiteilijan mieleen kuvina. Kirjotuissa selviytymistarinoissa käydään kuorossa, osallistutaan omaishoitajayhdistystoimintaan, hiihdetään kuutamoöisin pellolla, kirjoitetaan ylioppilaaksi, huudetaan metsään, haetaan vertaistukea ja halataan puita.

Milla kuoli äitinsä käsivarsille tammikuussa 2020. Tuli täydellinen shokki. Kului kuukausi ja toinen, mutta sitten Kaarlela tarttui kirjontatyöhön ja laittoi Millan nukkumaan puun alle, Juseliuksen mausoleumin viereen Porin Käppärän hautausmaalle. ”Suru istuu aina olkapäällä. Mutta ei sitä jatkuvasti elä sitä surua, sitä ihminen vaipuisi ihan tuonne, minne sattuu. Sen kanssa vaan oppii. Siksi näitä kertomuksia on sitten monennäköisiä”.

Teksti: Elina Vuorimies. Toimittanut: Lauri Oino. Kuvat: Veli Granö.
Pidempi taiteilijaesittely on julkaistu ITE Satakunnassa -kirjassa.