Sivustolla esiteltävien taiteilijoiden tuotantoa on esitelty ITE-taiteen näyttelyissä Suomessa ja ulkomailla vuodesta 2001 alkaen.

Seppo Laatunen

(1938), Jaala

img_1366 img_1347   img_1314img_1294img_2806img_2816img_1343img_1308

Seppo Laatuselle puu erilaisissa muodoissaan on ollut läheinen pienestä pitäen. Metsätöissä leikkikaluina olivat pokasaha ja kirves. Sepon ensimmäinen ”puutaidekin” syntyi halkometsässä ja sai hyvän vastaanoton: ”Äiti laittoi piimää neljä litraa ja talkkunajauhoa puol kiloo mukaan ja sanoi että ei anna lautasia mukaan, että tee Seppo tuokkoset sitten sieltä. Sattukin semmonen puusto siellä, että ei ollu koivuja, mistä ois tuohta saanu. No oli siel isoja haapakantoja, niin mie kirveel hakkasin syvän kulhon sinne kannon päähän. Piimät ja talkkunat sekotin sinne ja huusin, et tulkaa syömään. Isä oli semmonen jäyhä, vähän viel niiku sota rasitti, ei paljon naureskellu, mut sillon tuppas nauru tulemaan…Huomasin, että ei menny sormi suuhun sillonkaan. Illalla kun tultiin kotia, niin isällä ja äitillä oli aina hauskaa kun ne katto minuun päin. Siitä se sitten alko, aika meni eteenpäin, tein aina kaikkee, puuluistimia, kirvesvarsii…” Isältä saadut opit puunkäsittelyyn ja työkalujen käyttöön täydentyivät äidiltä periytyneellä taiteellisella lahjakkuudella. Äiti olisi halunnut laittaa Sepon taidekouluun, mutta rahan puute esti aikeet. Luomisen vimmaa mikään ei kuitenkaan sammuttanut: ”Mie tykkäsin luomisesta, aina piti jotain tehä. Jotain, mitä ei muualla nähty. Se oli ain mieles valmiina, et tuonkun mie teen, ni se on hyvä. Sit kun sai sen valmiiks, niin rauha tuli siitä.”

Rakennusurakoitsijana toiminut Laatunen teki puutöitä vapaa-aikanaan, aina kun kerkesi. Eläkkeelle jäätyään hän on tehnyt puutaidetta ”päätoimisesti”. Ateljee Pihkahovi valmistui Jaalaan vuonna 2008. Pihkahovissa käy muutama sata vierailijaa kesässä tutustumassa Sepon taiteeseen. Laatunen haluaa tehdä omaperäisiä teoksia. Puu on rajaton materiaali, kaikki ”älynväläykset” ovat siitä löydettävissä, ”esiin kolkuteltavissa”. Laatusen töillä on aina sanoma, jokin selitys, miksi hän on halunnut veistää juuri tietyn aiheen. Valmis työ, joka on sen näköinen kun on suunnitellut, antaa rauhan tunteen. ”Jos on huono puhumaan, niin pitää sitten tehdä käsillä se näkyväksi,” Laatunen toteaa.

 

Kuvat: Kimmo Heikkilä ja Minna Tuuva
Teksti: Minna Tuuva

 





© Maaseudun Sivistysliitto