Sivustolla esiteltävien taiteilijoiden tuotantoa on esitelty ITE-taiteen näyttelyissä Suomessa ja ulkomailla vuodesta 2001 alkaen.

Oja, Väinö

(1930), Paimio

Paimiolainen Väinö Oja (1930) aloitti moottorisahaveistännän tosissaan vasta kymmenisen vuotta sitten, mutta on jo veistänyt mittavan tuotannon suuria puupatsaita ja tullut tutuksi niin kansallisista kuin kansainvälisistäkin ITE -katselmuksista. Hänen kaksi pientä lintuveistostaan ovat jopa päätyneet kuuluisaan abcd-kokoelmaan Ranskaan. Ostajien tekemää valintaa Oja tosin hieman oudoksuu, linnut kun olivat vanhoja, jo ennen todellisen luovuuden kipinän roihahtamista tehtyjä teoksia – tekijänsä mukaan tyyliltään rujoja ja materiaaliltaankin lahoja.

Ylipäätänsä Oja suhtautuu ihmetellen teostensa saamaan suosioon ja kertoo, että on vasta ITE -näyttelyiden kautta oppinut ymmärtämään, miten paljon kiinnostavia taiteen tekotapoja ja luovuutta maailmaan mahtuu. Voihan niitä ideoita olla muillaki, kuin vain taiteilijaksi lukeneilla, hän pohtii. Oja veistää teoksensa puuta kunnioittaen. Hänen mukaansa sellainen veistos miellyttää silmää, jossa näkyy materiaalin kauneus ja tekijän jälki, siksi puunsyiden ja tekotavan pitää näkyä valmiissa veistoksessa. Toisinaan lintu tai pikkunisäkäs löytyy puunkäkkyrän muodosta melkein itsestään, vain hiukan sahalla pyyhkäisten. Kun puuta käsissään pyörittää ja alkaa työstämään, se paljastaa mitä sisäänsä kätkee. Oja on tuottelias ja nopea veistäjä. Jos liikaa jää yksityiskohtia hiomaan, katoaa työstä veistämisestä ilo eikä teoskaan siitä parane, hän miettii työskentelyään.

Ojan kesämökin lähimetsikkö kätkee sisäänsä monenmoisia puulintuja ja muita veistettyjä eläinhahmoja. Näyttelyissä hänen tuotannostaan ovat päässeet esille näyttävät karhut ja hehkeät sulottaret. Ne Oja nimeääkin lempiteemoikseen. Karhu on veistäjälle mieluinen, koska se on sympaattisen näköinen eläin, joka sopii hyvin moottorisahatekniikalla toteutettavaksi. Ojan erikoisuus karhuveistäjänä on nallejen laineikas turkki sekä itse kehitellyt puunsuojaseokset. Patsaan pintaan sivelty tervan ja bensiinin seos antaa karhulle lämpimän ruskean värin ja suojaa säiden armoilla olevia teoksia lahoamiselta. Naishahmoja Oja tekee, koska niidenkin muodot miellyttävät veistäjää. Pitkäripsiset ja punahuuliset ”eevanasussa” esiintyvät eroottiset naishahmonsa hän saattaa koristaa ikituoreilla muovikukilla. Oja ehostaa valkohipiäisiksi käsittelemiään naisveistoksiaan mielellään hiukan, mutta peittää puun luonnostaan kauniin pinnan vain harvoin kokonaan.

Teksti ja kuvat: Minna Haveri





© Maaseudun Sivistysliitto