Sivustolla esiteltävien taiteilijoiden tuotantoa on esitelty ITE-taiteen näyttelyissä Suomessa ja ulkomailla vuodesta 2001 alkaen.

Nurmi, Ritva

(1942)
galleria_600px_Nurmi_5 galleria_600px_Nurmi_2 galleria_600px_Nurmi_3 galleria_600px_Nurmi_1
Ritva Nurmen Navettagalleria Mikkelissä on houkutellut kävijöitä vuodesta 2003 asti. Vierailijoita voi olla kesäaikaan parikin sataa päivässä. Aina avoinna oleva näyttelytila hurmaa runsaudellaan ja väreillä. Nurmi on nimennyt teoksensa mielikuvitusta kutkuttavasti, antaen samalla vihjeen teoksen syntyperästä.

Nurmilooppi, Korudaari, Reppuli, Kuolakonna ja Lamperoluikero sekä sadat muut kierrätysteokset sisältävät mitä moninaisinta materiaalia. Yhdellä vilkaisulla löytyy ainakin uuden elämän saaneita kastelukannuja, kodinkoneita, cd-levyjä, nukenvaunuja, kuolleita uimapatjoja, turvahaalari, rintaliivejä, nukkeja, wc-harjoja, pyöräilykypäriä, viinipusseja, kahvipusseja, saappaita ja pölykapseleita. Ympäri maailmaa tehdyt matkat näkyvät myös Nurmen teoksissa.

Nurmi aloitti taiteilijan uransa 1980-luvulla tuohimaalauksilla. Hän maalasi tuoheen aiheen, jonka näki siinä luonnostaan jo olevan. Tuohimaalaukset opettivat muotoja, värejä ja itsevarmuutta. Nurmen kaksoissisko ja veli ovat taiteilijoita, joten Nurmi empi astua itsekin taiteen polulle: ”Mua hirvitti ruveta tekemään taidetta, koska en ollu syntyny kynä kädessä niin kun ne. Sitten mä aloin tehdä niitä tuohimaalauksia. Ja se on niin poikkeavaa sitten niiden taiteesta.”

Kierrätystaidetta Nurmi alkoi tehdä vuonna 1998. Navettagalleriassa on esillä ensimmäinen lapasista ja käsineistä tehty värikäs auringonlasku.
Nurmi kokee saavansa johdatusta ja ohjausta taiteen tekemiseen. ”Mä oon sellanen mediaalinen tekijä. Tuo yläkerta sanelee, että tee näin ja näin. Mä oon vaan palvelija. Mä oon kauheen kiitollinen, että saan tehdä tätä,” Nurmi kertoo. Hän pyytää voimaa teoksen tekemiseen ja usein valmis työ on Nurmelle itselleenkin yllätys. Teos tulee sellaiseksi, kuin se haluaa tulla. Valmiille työlle Nurmi pyytää siunauksen, joka antaa teokselle hengen ja elämän. Nurmi ei pidä itseään varsinaisesti taiteilijana: ”En ajattele ollenkaan, että oon taiteilija. Kun jonkinlainen titteli pitää olla, niin olen sanonu, että oon ITE-taiteilija/kierrätystaiteilija.”

Hän ei myöskään myy teoksiaan: ”Mulle tuli sellanen viesti, että ei myyntiin. Että tähän ei saa tuoda rahan energiaa. Tän täytyy olla sellanen hyvänmielen paikka, joka tuo ihmisille iloa ja ahaa elämyksiä. Jos tähän tulis rahan energia, niin se muuttuis koko tää paikka. Mä kyllä aamuin illoin aina pyydän sen voiman tähän, että tää on semmonen eheytyspaikka, terapiapaikka.”

Nurmi kertoo olevansa kuin maallikkosaarnaaja, jonka tehtävä on tuottaa ihmisille iloa. Kun navetalla käy ryhmiä, Nurmi halaa kaikkia. ”Mä vien semmosta viestiä eteenpäin, että lähestykää toisianne. Antakaa lämpöä ja rakkautta. Älkää pelätkö lähimmäisiänne. ”
Myös ohjaamissaan lauluryhmissä hän kannustaa ihmisiä olemaan oma itsensä: ”Älkää menkö sen kloonilauman mukana.” Nurmen filosofian mukaan jokaisella on oma polku ja oma totuus, jolle täytyy olla uskollinen. Silloin saa rauhan ja harmonian.

”Harmonian voi löytää sillä lailla, että tyytyy. Mä ainakin elän semmosta hirveen yksinkertasta elämää ja kuitenkin rikasta elämää. Ei se kaipaa hirveesti semmosia virikkeitä. Ja sitten mä oon todennu hirveen tärkeeks, että jakaa sitä iloa. Että mielummin antaa kun ottaa. Ja uskaltaa näyttää tunteensa. Uskaltaa koskettaa ja halata ja olla myötätuntonen toisille. En kuulu mihinkään uskonnolliseen yhteisöön. Mun veli kysy, että mikä sun uskontos on? Mä sanoin, että se on rakkaus. Semmonen kaikkialla oleva rakkaus.”

Teksti ja kuvat: Minna Tuuva





© Maaseudun Sivistysliitto