Sivustolla esiteltävien taiteilijoiden tuotantoa on esitelty ITE-taiteen näyttelyissä Suomessa ja ulkomailla vuodesta 2001 alkaen.

Martta Korhonen

(1913–2013), Outokumpu

Martta Korhonen syntyi 2.4.1913 Polvijärvellä Iida (os. Korhonen) ja Kusti Pajarisen 12-lapsiseen pienviljelijä perheeseen, Venäjän keisarikunnan alaiseen autonomiseen Suomeen. Korhonen oli sisaruksista kolmanneksi vanhin ja joutui ottamaan varhain vastuuta nuorempien sisarusten hoidosta ja talon töistä.

Korhonen arvosti kovan työn tekemistä ja oli luonteeltaan rohkea ja aikaansaava. Naurahtaen hän totesi: ”Kyllä sitä on työtä saanna tehä, on oppina tekemään työtä, ei tarvihe ajatella, että ei se tuo työ oo oikeen ihmiselle sopivaa.”

Pääosan työurastaan Korhonen piti pihapiirissään Outokummussa kauppapuutarhaa. Puutarhaa pitäessään Korhonen sai itselleen mieluisan lempinimen Kukka- Martta, mikä sopiikin hänelle myös hänen maalaustensa moninaisten kukka-aiheiden vuoksi.

Martta Korhonen aloitti maalaamisen vuoden 1972 tienoilla noin 60 -vuotiaana. Hänen nuorempi veljensä Asser harrasti maalausta ja ”Minnuunhan se sitten helposti tarttu”, Korhonen totesi. Kiinnostus maalaamiseen on ollut suuri, koska hän jaksoi tehdä sitä muusta työn paljoudesta huolimatta jo kauppapuutarhaa pitäessään. ”Jo minä sillonkin vetelin, vetelin minä kiireemmän kaupalla niitä. Vaikka mulla ol niin paljon työtä, niin minä sillon jo maalasin”, Korhonen muisteli.

Alettuaan käydä harrastuspiireissä sisarustensa vanavedessä Korhosen kävikin niissä peräti 18 vuoden ajan. Maalauspiirit ja erilaiset käsityöpiirit olivat hänelle mieluisia, erityisesti Korhonen piti tilkkutöistä. Erilaiset harrastajapiirit järjestivät aktiivisesti näyttelyitä. Korhonen osallistui moniin Outokummun taideyhdistyksen näyttelyihin sekä Outokummussa että muissa kaupungeissa. ”Minä tykkään kaikesta taiteesta, ihan kaikesta, tinkimätä, ” Korhonen kertoi.

Korhonen käytti öljyvärien lisäksi maalauksessa monia muitakin tekniikoita: erilaisia puuvärikyniä, lyijykyniä, liituja ja hiiltä. Hän käytti eri tekniikoita sekaisin, esimerkiksi maalaamalla lyijyvärikynillä tehdyn piirustuksen päälle kerroksen öljyvärillä. Kaikista tekniikoista hän mainitsi mieluisimmaksi yleisesti maalauksen. Myös taulujen kehystys oli tärkeää. ”Ilman kehystä taulu ei oo minkään näkönen”, Korhonen totesi.

Korhonen teoksista on luokiteltavissa useita erilaisia teemoja ja aiheita, esim. maisemat, kukat, eläimet sekä kuvaukset vanhoista ajoista. Korhonen sai aiheensa paitsi mielikuvituksestaan myös puutarhansa kukista, postikorteista, valokuvista ja vaikkapa televisiossa näkemistään eläimistä. Eksoottiset kalat ja jääkarhut esiintyvät hänen maalauksissaan kotoisten lehmien, hevosien, karhujen ja lintujen lisäksi.

Korhonen käytti taiteensa materiaalina myös monipuolisesti kaikenlaista ”kierrätysmateriaalia”; ainakin pullonkorkkeja, sinappituubeja, kissanruokapurkin kansia, muovisia hunajapurkkeja, nailonsukkia, lintujen talipallojen verkkoa, paperia, kahvipaketteja ja kiviä.

Ehkä tärkein yksittäinen Korhosta ja hänen taidettaan luonnehtiva seikka on nopeus. Korhonen oli maalaustyössään paitsi nopea, myös hyvin tuottelias ja toisaalta hän oli tuottelias juuri nopeutensa vuoksi. Hän arvelee maalanneensa useita satoja tauluja. ”Minä oon semmonen vähän niikun lonkalta tekijä…minä oon semmonen malttamaton luonne. Se luonne tulloo niissä töissä. Minä oon hyvin tuottosa ihminen. Jos minä mitä teen niin siinä ei kyllä pitkään…minä en siinä happane siinä hommassa”, Korhonen totesi.

Luomisvoimansa hän uskoi kumpuavan taiteilijan geenistä, jonka oli saanut isänsä puolelta sukua olevalta Karjalan kannaksella vaikuttaneelta taiteilija Pajariselta.

Kukka-Martta arvosti hyvää työkykyään ja riuskaa luonnettaan, joiden avulla hän pärjäsi elämässä antamatta periksi vastoinkäymisille. Huumori pilkahtelee Korhosen taiteellisessa tuotannossa ja hän korostikin hyvän huumorintajun olevan ihmiselle tärkeä ominaisuus. Kaiken kaikkiaan Kukka-Martasta piirtyi kuva elämään positiivisesti suhtautuvana persoonallisena ja vahvana ihmisenä.

Teksti ja kuvat: Minna Tuuva





© Maaseudun Sivistysliitto