Sivustolla esiteltävien taiteilijoiden tuotantoa on esitelty ITE-taiteen näyttelyissä Suomessa ja ulkomailla vuodesta 2001 alkaen.

Ikonen, Keijo

(1941-2015), Kontiolahti

Betoninen maalaisidylli lomittajineen, lehmineen, piikoineen ja renkeineen alkoi muotoutua Keijo ja Maire Ikosen pihapiiriin Kylmäojalle – eli Vilupurolle, kuten Keijo sanoo – vuonna 1994. Tosin Ikonen alkoi kiinnostua betonista materiaalina jo Joensuun Niinivaaralla asuessaan.

”Aattelin että massasta vois ruveta muotoilemmaan, että se vaan tuntu, että pittää ruvata kokkeilemmaan. Että se saattas ruveta onnistummaan…ja siinä vähitellen sitten, silmä näkkee sen, että miten. Ja siinä ei tarvihe paljon olla työkalujakkaan, kittilasta ja joku veitsi ja sillä ruveta muotoilemmaan. Se osottautu jollain lailla semmoseks mukavaks. Se vain lähti tällä lailla menemään ja se on sitten suurentunu ja suurentunu.”

Betoniveistossa Keijon luovuutta ruokki työelämästä pois jääminen, jonka seurauksena ”Voi ruveta ajattelemaan vappaasti”. Ideat monenlaiseen tekemiseen tulevat esineiden muodosta. Pihalla olevan huvimajan ovenkahvakin on tehty vanhan vesipatterin säätimestä.

”Nähtävästi ideoita on rajattomasti, ei ne lopu. Kaikki materiaali käypi, missä vain on muotoja. Mie oon erikoistunu käyttämmään täysin erilaisessa paikassa, kun mihin se on tarkotettu, missä vain on jotakin tämmöstä hyvännäköstä, silmälle. Kyllä sitä pittää useemman kerran aina katella määrättyy asiaa, niin kyllä siitä aina vaan ruppee näkymään.”

Kokonaisuus on Ikoselle kaikkein tärkein. Eläinpatsaina Ikosten mailla on pääasiassa Suomen luonnon eläimiä: karhuja, ilves, kettu, kotka, pöllöjä. Pihaan eivät aivan vieraat eläimet sovi. Toisaalta kyllä strutsejakin löytyy, mutta ne on farmattu aitaukseen. Sopusointu ja järjestys on säilytettävä: ”Kaikessa on oltava ajatus, mikä soppii mihinkin.” Ikonen toteaakin leikkisästi omien intohimojensa olevan tiskaaminen ja kitkeminen, molemmissa asiat palautetaan järjestyksen tilaan. Betoniveistosten tekemisen prosessi on tietenkin myös erittäin tärkeä, ei pelkkä lopputulos. Ikoset asuvat talvet Lehmon kesäpaikan lähellä rivitalossa, josta käsin Keijo käy päivittäin veistämässä. Veistokset Ikonen pyrkii aina saamaan mahdollisimman oikean ja luonnollisen näköisiksi.

Ikonen ei näe teoksillaan olevan erityistä viestiä, lähimmäisen huulille nostatettu hymy on hänelle palkinto tehdystä työstä. Lämmintä huumoria veistoksista löytyykin, Ikonen on valmistanut mm. myös Pekka Töpöhännän kissaorkesterin sekä Viirun ja Pesosen. Ikosten pihapiiri on näkyvällä paikalla tien vieressä, joten uteliaita ihailijoita veistoksille riittää. Autot hiljentävät pihan kohdalla ja uskaliaimmat tulevat pihaan asti.

Taiteen teko käy työstä ja Ikosen tapauksessa erittäin kovasta työstä. Valmis ihmismuotoinen betoniveistos painaa pari sataa kiloa. Kesällä myös puutarhan kunnossa pito, nurmikoiden, kukkien ja kasvimaiden hoito työllistää. Hommista huolimatta Ikonen osaa myös rentoutua. ”Mie tuossa kiikussa istun ja kuuntelen luonnon ääniä ja ajattelen mitä ajattelen, tai en ajattele mittään. ”

Teksti ja kuvat: Minna Tuuva





© Maaseudun Sivistysliitto