Sivustolla esiteltävien taiteilijoiden tuotantoa on esitelty ITE-taiteen näyttelyissä Suomessa ja ulkomailla vuodesta 2001 alkaen.

Edvin Hevonkoski

(1923–2009), Vaasa

Terveydentila pakotti Edvin Hevonkosken seitsemänkymmentäluvun alkupuolella palkkatyöstä eläkkeelle. Joutenoloon perusteellisesti kyllästyttyään hän päätti, että jotain tekemistä oli keksittävä. Niin Hevonkoski tarttui tarinoihin ja alkoi etsiä mielensä kuville muotoa betonista. Aluksi veistokset jäivät pihamaalle, mikä ei ollut ongelmatonta, sillä ne alkoivat kutsua kävijöitä perheen kiusaksi asti. Ratkaisu löytyi kuin itsestään, kun Vaasan Asevelikyläläiset vuonna 1983 alkoivat talkoilla raivaamaan Hevonkosken kodin viereiseen metsään kuntopolkua. Eräs juurineen polun tieltä nostettu puunrunko kutsui Hevonkoskea veistämään, ja niin syntyi ensimmäinen Edvininpolun teos.

Tämä on hieno, tee Edvin enempi näitä, oli kylänvanhin kannustanut Mieskannon nähtyään. Valtavalla innolla Hevonkoski alkoikin toteuttaa patsaitaan polun kantojuurakoista. Pian sopiva puutavara loppui polulta, ja hän huomasi pölkkyjen hankkimisen kalliiksi ja vaikeaksi. Niinpä Hevonkoski entisenä levyseppähitsaajana siirtyi luontevasti metalliin säänkestävyydenkin puoltaessa materiaalin vaihdosta. Valtaosa Edvininpolun teoksista syntyi kymmenen ensimmäisen työskentelyvuoden aikana. Yli kaksikymmentä vuotta jatkuneen luomistyön tuloksena 1,3 kilometrin pituisen Edvininpolun varrelle syntyi lähes 150 eri tyyleillä ja tekniikoilla toteutettua veistoskokonaisuutta sekä sotahistoriasta kertova Korsukylä. Iän myötä työtahti hidastui, mutta luomisvimma ei tahtonut päästää taiteilijaa otteestaan. Toistuvista veiston lopettamispäätöksistä huolimatta vielä kesällä 2005 polun varteen kohosi suurikokoinen Ufo.

Joitakin perusteemoja voi Edvininpolun kuvastosta erottaa, mutta kokonaisuus rönsyilee aiheesta toiseen. Paikallinen ja kansallinen lähihistoria, ajankohtaiset tapahtumat ja julkisuuden henkilöt, laulut ja sadut näyttäytyvät kaikki polun varrella. Kävely Edvininpolulla tuntuu retkeltä kuvakirjaan, missä sivu toisensa jälkeen katsojalle avautuu uusia näkymiä eletystä elämästä ja kuvitellusta. Polun jokaisella teoksella on oma tarina kerrottavaan. Hevonkoski kertoi teoksissaan vältelleensä omaelämänkerrallisia teemoja ja kuvanneensa mieluummin aiheita, jotka ovat yleisesti tunnettuja. Aiheet teoksiin löytyivät etsimättä; lehden lukeminen tai mieleen muistuva lorunpätkä saattoi yllättäen muodostaa mielikuvan, jonka hän sitten toisti veistoksena. Hevonkoski suosi mielikuvitus- ja satuaiheita, koska ne ilahduttavat ihmisiä eivätkä pahoita kenenkään mieltä. Lisäksi hän kuvasi mielellään kaunokirjallisuudesta tuttuja kertomuksia. Toistuvia innoituksen aiheita olivat Aleksis Kiven Seitsemän veljestä sekä Väinö Linnan pääteokset, Tuntematon sotilas ja Täällä Pohjantähden alla. Ne ovat hänen tuotannossaan teemoja, joista löytyy niin kansallinen, paikallinen kuin henkilökohtainenkin taso. Asevelikylän yhteydessä Suomen sotahistorian käsittely on luonteva valinta, samoin kuin Seitsemän veljeksen, jonka hahmot ja paikat esiintyvät paikallisessa teiden ja kaupunginosien nimistössä. Hevonkoski eläytyi näiden kirjojen kertomuksiin voimakkaasti; Linnan kuvaukset peilautuivat omakohtaisiin sotamuistoihin, ja Seitsemän veljeksen seikkailut tarjosivat itsekin seitsenhenkiseen veljessarjaan kuuluvalle taiteilijalle mieluisen samaistumiskohteen.

 

Teksti: Minna Haveri





© Maaseudun Sivistysliitto