Sivustolla esiteltävien taiteilijoiden tuotantoa on esitelty ITE-taiteen näyttelyissä Suomessa ja ulkomailla vuodesta 2001 alkaen.

Arja Alhoranta

(1937), Pyhäranta

Haavena oli se, että jos mä joskus pystyisin tekemään betonista hirven, niin se olis mun mielestä naisen työks ihan mahtava.

Arja Alhoranta kertoo, että hän oppi työ tekoon jo pienenä. Sota alkoi syksyllä ja isä kuol keväällä. Siit johtuen kaikki uhkarohkeet työt on tehty, pienestä asti ruvettu yrittämään. Sit mä jouduin muitten töitten ohella muurarin apulaiseks ja silleen rupes kiinnostamaan tämä betoni. Mä ajattelen, että voi hyvänen aika, mä teen, mä siivoon ja leivon ja teen kaikki, eikä mulle jää mittään pysyväistä, mutta kun mä teen tost betonist jottain, niin sitä ei kyll kukkaan herkästi riko.

Vakuutusalalla työuransa tehnyt Alhoranta teki ensin betonista lintuja; metsoja, teeriä, pikkulintuja ja jopa pingviineitä haaveillen kuitenkin koko ajan hirven veistämisestä. Aikansa epäröityään hän tarttui haasteeseen ja teki hirven, sitten toisen ja kolmannen. Yhteensä Alhoranta on veistänyt betonista kahdeksan luonnollista kokoa olevaa hirveä ja kuusi hevosta. Veistostuotantonsa ehdottomana huipputeoksena Alhoranta pitää maaseudun historiaa kuvaavaa kookasta Kyntäjäpatsasta. Alhorannan elinympäristössä, niin sisällä kuin ulkona, monen tyyppiset luovuuden ilmaisut täydentävät tosiaan. Pihalla betonieläimet, moottorisahalla veistetyt toteemit sekä puunkäkkyröistä ja kivistä kootut asetelmat yhdistyvät puutarhanhoitoon. Kodin sisätiloissa posliininmaalaus, öljyvärimaalaus, keramiikka ja nahkatyöt ovat osa kekseliästä sisustusta. Edellä mainittujen lisäksi Alhoranta muuraa mielikuvituksellisia takkoja, maalaa seinämaalauksia sekä on innokas valokuvaaja. Eniten antaa se, että tavallaan tyhjästä ja halvalla saa jottain näkyväistä, Alhoranta kertoo.

Alhoranta kokee taiteen tekemisen antaneen hänelle paljon. Ainoana puuttena on ollut se, että kaikki on pitänyt tehdä omin neuvoin. Tähän astihan ei oo mitään oppii saanut. Siis ei pienintäkään. Kun mää en tiedä, tai kyllä mä nyt jo tiedän muit harrastajii, mut sillon ku mä aloin, niin parhaimmis unelmissakaan mää en tietänyt, että joku toinen olis tehnyt tämmöstä näin hassuu hommaa, et ruvennut betonista tekkee jotain eläimiä. Se on täytyny ihan kantapään kautta opetella. Siinä on ain sellanen haaste ollut, et aina vähä suurempaa ja monipuolisempaa.

 

Teksti ja kuvat: Minna Haveri





© Maaseudun Sivistysliitto