Mirjami Rautio

Kemi (1941)

Kemiläinen Mirjami Rautio maalaa langalla omintakeisia ITE-kirjontoja, teoksia joissa väreilee Lapin taika ja itämainen eksotiikka. Hänen käsityöintonsa ja -taitonsa lienee verenperimää, sillä suvussa käsitöitä ja taidetta on tehty aina, vaikka voimakas uskonnollisuus on sattanut kahlita ilmaisun vapautta. Varsinaisen kirjontakimmokkeen Mirjami sai vajaat parikymmentä vuotta sitten jouduttuaan eläkkeelle rakennusalalta, missä hän toimi myös luottamustehtävissä. Hän kertoo kokeneensa suorastaan pakokauhua yhtäkkisen toimettomuuden edessä. Tätä tyhjyyttä täyttämään hänen elämäänsä astui kauneus käsityön muodossa. Nykyisellään ITE-kirjonnat tarjoavat yksinelävälle ajankulua ja mielenvirkeyttä sekä puheenaiheita sisarusten ja tuttavien vieraillessa.

Suurin osa Mirjamin laajasta kirjontatuotannosta on kookkaita seinävaatteita, mutta hän on kirjonut myös lakkeja ja tumppuja sekä villisti koristeltuja pilkkivöitä itselleen ja sisaruksilleen.

Mirjamin taide kertoo tarinoita. Kirjontoihin on talletettu elämän suuret ja pienet ilot ja surut. Usein Mirjami kuvaa teoksissaan kertomuksia, jotka hän sijoittaa Lapin retkiltä ja Tunisian matkoilta tuttuihin maisemiin. Näiden luovien ja kertovien teosten lisäksi hän on tehnyt versioita venäläisten ja virolaisten käsityömallien innoittamana, ikään kuin omia taitojaan testatakseen.

Kirjontatekniikkansa Mirjami on kehitellyt itse. Hän luo pintoja ja kuvioita kirjomalla tiheästi eri pituisia ja erinäköisiä pistoja rinnakkain ja päällekkäin. Tunnusomaista Mirjamin reheville vapaa kirjonnoille ovat hehkuvat värit sekä niiden voimakkaat rinnastukset. Räiskyvän väripaletin salaisuus piilee vuosien varrella Tunisian matkoilta hankituissa silkkivillavarastoissa. Sieltä ovat peräisin syvät sävyt, jollaisia ei helposti Suomesta löydä. Teosten pohjakangas puolestaan on usein ratkottu kirpputorilta tarkoitusta varten hankituista villakangastakeista. Matkoilla inspiraation yllättäessä ITE-taiteilijan oma hame tai puserokin on saattanut päätyä pohjakankaaksi.

Teksti ja kuvat: Minna Haveri